» » » Poikkeusoloissa ruoka maadoittaa

Poikkeusoloissa ruoka maadoittaa

luokassa: Maun jäljillä Blogi | 0

Koronan erikoisena seurauksena suomalaisiin näyttää iskeneen valtava leipomisvimma. Lähikaupastani ovat hiiva ja jauhot usein lopussa, ja Instagram pursuaa kuvia juurileivistä.

Äitini sai leipäjuuren lahjaksi työkaveriltaan. ”Juuren hengissä pitäminen on ainoa asia, josta aion nyt murehtia”, hän ilmoitti.

Lomautettuna oleva ystäväni leipoo joka aamu tuoretta leipää. Hän pakkaa lounasleivät mukaan ja suuntaa sitten palstalleen kuokkimaan ja kuopsuttamaan.

Itse olen leiponut varsin kohtuudella sämpylöitä ja sitruuna-marenkipiirakkaa, mutta sen sijaan olen villiintynyt katsomalla The Great Brittish Bake off -sarjaa. Parasta viihdettä muuten!

Ristiriitainen ruoka

Juttelimme Ruukun etäviikkopalaverissa poikkeustilan aiheuttamista tuntemuksista. Joku kommentoi, että olo on ristiriitainen: jotkin asiat, kuten lisääntynyt aika perheen kanssa, sekä ilahduttavat että suorastaan ärsyttävät. 

Suhde ruokaan on samalla tavalla kaksijakoista. Ihmiset leipovat ja kokkaavat upeita luomuksia, kun aikaa nyt on. Samalla arkiruokailujen pyörittämien ja jatkuvat suunnittelu, valmistelu ja siivous uuvuttavat, jopa niitä samoja juurileipojia. 

Käsillä tekeminen rauhoittaa

Leipomisintoon on varmasti syynä lisääntynyt aika kotona. Ehkä joku toivoo säästävänsä muutaman euron. Moni saa mielenrauhaa yksinkertaisista, käsillä tehtävistä asioista.

Koronasta saa hetkeksi ajatukset pois, kun on kourat leipätaikinassa, sormet mullassa, tai kauha isossa kattilallisessa keittoa, josta riittää perheelle monta ateriaa.

Itse saan suurta tyydytystä, kun tiedän, että kaapissa on ainekset ainakin viikon ruokiin. Kyllä me pärjäämme, kävi miten kävi.   

Lisää ruokailoa ja ruuan arvostusta

Ystävien, perheen ja tuttujen kuvista ja kommenteista huokuu, että ruoka – jos mikä – herättää nyt paljon iloa. Mieleen tulee muutamia muitakin asioita, joiden toivon kantavan yli poikkeusaikojen: 

  1. Arvostus suomalaista joukkoruokailua kohtaan säilyy. Toivottavasti kouluihin palaa lapsia, jotka syövät lounaansa hyvällä ruokahalulla ja töihin aikuisia, jotka ovat kiitollisia paitsi omasta työpaikkaravintolastaan myös siitä, että joku muu ruokkii päivittäin heidän lapsensa (ja tiskaa kattilat!)
  2. Ihmiset ymmärtävät, kuinka paljon työtä ruuan tuottaminen vaatii. Mansikat eivät ropise rasioihin eivätkä tomaatit hyppää laatikkoon itsestään. Toivottavasti kesän sato saadaan korjattua, ja ihmiset toreilla muistavat, mikä huoli tuottajilla on keväällä ollut. 
  3. Innostus käsillä tekemiseen jatkuu, oli se sitten leipomista, ruuanlaittoa tai kasvimaan kuopsutusta. On ihanaa nähdä kuvia, joissa myös perheen pienimmät on otettu mukaan keittiöön. Ehkä kiireisistä illoista, jotka täyttyvät harrastuksista ja muista menoista, voisi vapauttaa edes yhden perheen yhteistä puuhastelua varten?  

Kirjoittaja
Silja Varjonen
Ruukun toiminnanjohtaja

Kuva: Noin puolentoistaviikon kasvikset ja hedelmät.

Jaa tämä:
error